Luovuutta luonnostaan
Saarijärven kuvataiteen perusnäyttely

 

 

Saarijärven kuvataiteen perusnäyttely esittelee saarijärveläisten ja saarijärveläissyntyisten taiteilijoiden tekemää taidetta noin 100 vuoden ajalta. Mukana on Saarijärvellä tehtyä tai Saarijärveen liittyvää taidetta myös ulkopaikkakuntalaisilta taiteilijoilta. Näyttely on jaettu kolmeen osioon: muoto- ja omakuviin, maisemiin ja nykytaiteeseen, joiden kautta pyritään esittelemään laajasti eri taiteilijoita, aikakausia ja taidesuuntauksia. Näyttelyn teokset ovat Saarijärven museon hallinnoimista Saarijärven kaupungin sekä Beda, Katri ja Aune Heralan säätiön ja Saarijärven Mannilan Taidesäätiön kokoelmista.

Saarijärven kuvataiteen perusnäyttely on avoinna 13.12.2023 alkaen museon vaihtuvien näyttelyiden esilläoloaikojen mukaisesti.

 

 

Ihmiset kuvissa
Muotokuvat ja omakuvat

 

 

Muotokuva on taiteilijan tekemä henkilökuva. Omakuva taas on taiteilijan tekemä muotokuva itsestään. Omakuva ei ole osoitus näyttäytymisen halusta, vaan se syntyy tekijänsä itsetutkiskelun tarpeesta tai kun toista mallia ei ole saatavilla. Omakuva on myös kuulunut klassisen taidekoulutuksen perusharjoituksiin, mutta henkilökohtaiselle tasolle siirrettynä sitä voisi verrata päiväkirjaan. Omakuvaa tehdessä taiteilija ei ole vastuussa kenellekään ja hän voi olla niin henkilökohtainen ja rehellinen kuin haluaa.

Muoto- ja omakuvan kautta taiteilija haluaa kertoa henkilön ulkomuodon lisäksi myös omasta tai muotokuvaa esittävän henkilön persoonallisuudesta. Ne pyrkivät usein esittämään myös kuvaamansa henkilön tärkeimmät ja arvostetuimmat puolet sekä kuvaamaan hänen yhteiskunnallista asemaansa.

 

Valokuvassa on muoto- ja omakuvia museon hallinnoimista taidekokoelmista. Etualalalla on kuvanveistäjä Veikko Hytösen (1898–1977) Suomen Taideyhdistyksen koulussa vuonna 1923 tekemä rintakuvaveistos Paavon Minkkisestä (1893–1965). Minkkinen oli Saarijärven Lossin perustaja. Lossi perustettiin Helsingissä 21.3.1943 epäviralliseksi kotiseutuyhdistykseksi toimimaan Helsingissä olevien saarijärveläisten yhdyssiteenä sekä nostamaan ja ylläpitämään saarijärveläisyyttä. Kuva: SM / JT.

 

Saarijärveläinen maisemakuvasto henkii rauhaa

 

 

Taiteilijat ovat maalanneet ja veistäneet valitsemiaan näkymiä Saarijärven luonnosta ja kulttuuriympäristöstä, mutta he ovat käsitelleet aiheita taiteilijan vapaudella ja luovaa mielikuvitusta hyödyntäen. Taiteessa maisemaa on tulkittu oman ajan, taiteen perinteen näkökulmasta ja henkilökohtaisista lähtökohdista.

Saarijärven maisemia on kuvattu taiteessa vesistöineen, kallioineen, metsineen, soineen ja rakennuksineen. Taideteosten kuvasto on omalta osaltaan luonut mielikuvaa Saarijärven seudusta, jossa vallitsee erämaan rauha, peltomaisemien avaruus maaseudun rakennuksineen sekä metsien ja järvien luoma tunnelma. Toisinaan joet, kosket, purot ja järvet on maalattu ihmisten, myllyjen ja rakennusten miljöinä. Myös Saarijärven kirkonkylää, kirkkoa ja kaupungistumista on kuvattu taiteessa.

 

Valokuvassa on öljyvärimaalauksia perusnäyttelyn maisemaosiosta. Muun muassa vasemmalla Kaisa Kitinprami-Ilolan (s. 1984) ”Herala iltahämärässä” (2013) ja keskellä alhaalla Aune Heralan (1917–1983) vuonna 1947 maalaama ”Maisema kotipihasta” ja oikealla ”Julmat lammet” (1970). Kaisa Kitinprami-Ilolan teos syntyi hänen työskennellessä Aune Heralan kodin Heralan ateljeessa 1.8.2013–31.10.2014. Yhtä Keski-Suomen ensimmäistä naistaiteilijaa Aune Heralaa kiinnostivat syksy sekä kotipihan maisemaan vangittu syksyn ja talven rajakohta. Kuva: SM / JT.

 

 

Nykytaide

 

 

Antiikin taidetta esikuvana pitäneen klassisen taidekoulutuksen sovinnaiset ihanteet saivat rinnalleen uusia taidekäsityksiä 1800-luvun puolivälin jälkeen. Modernissa taiteessa teoksen materiaali, muoto, väri ja rytmi tulivat tärkeiksi aiheen ja tarinan sijasta. Myöhemmin myös abstrakti ilmaisu valtasi alaa. Esimerkiksi Kerttu Kuikanmäen, Anneli Klemolan ja Päivi Siikamäen teoksissa väri tai valo ovat tärkeitä. Luonto ja luonnonilmiöt ovat pelkistetysti läsnä esimerkiksi Frans Toikkasen ja Kain Tapperin teoksissa.

Käsitteellisesti nykytaide eli oman aikamme taide kuuluu moderniin taiteeseen. Usein sen alku sijoitetaan 1960-luvulle, vaikka myös muita näkemyksiä ajoituksesta on. Aikaisemmin kauneutta pidettiin taiteen keskeisenä päämääränä, kun taas nykytaiteen tarkoituksena on tarjota kokemuksia ja herättää ajatuksia. Nykytaide saattaa ravistella katsojaa asioilla, jotka ovat häiritseviä, rumia tai ahdistavia.

 

Värejä, valoa ja arvoituksellisuutta perusnäyttelyn nykytaiteessa. Oikealla alhaalla Saarijärven Mannilan Taidesäätiön viimeisin teoshankinta, Laura Hetemäen (s. 1987) vuonna 2023 valmistunut öljyvärimaalaus ”Ikkunalaudalla”. Teos on ostettu taiteilijan maisterinäyttelystä Kuvataideakatemiassa. Laura Hetemäki kuvaa teoksissaan usein omia muistoja ja muistikuvia asioista ja hetkistä. Kuva: SM / JT.