Tamara Piilola
Pöheikössä — In the Thick of It
28.1.–25.4.2027
Tamara Piilola (s. 1977) on taidemaalari, jonka suurikokoisissa maalauksissa luonto näyttäytyy runsaana, valoisana ja hieman arvoituksellisena. Piilolan maisemat ja kasvillisuus ammentavat valokuvallisesta havainnosta, mutta muuttuvat maalauksessa muistojen, mielikuvien ja vapaan sommittelun kautta uusiksi näkymiksi. Teosten vehreys ja värikylläisyys kutsuvat katsojan lähelle, mutta tuttu luonto ei näyttäydy koskaan aivan sellaisena kuin odottaisi.
Piilolan maalauksissa kasvit, puut ja maisemat täyttävät kuvapinnan ja ohjaavat katsetta yksityiskohdasta toiseen. Valo, varjo ja voimakkaat värit rakentavat tiloja, joissa katseen on mahdollista viipyä. Huolellisesti rakennettu sommittelu saa rinnalleen vapaan maalauksellisen ilmaisun: puhtaat värit ja näkyvä siveltimenjälki tuovat kuviin liikettä, ja yksityiskohtien runsaus voi hetkittäin lähestyä abstraktiota. Maisemamaalauksen pitkään perinteeseen kiinnittyvä Piilola tarkastelee tuttua aihetta nykyhetkestä käsin ja etsii luonnosta näkymiä, joissa havainto ja mielikuvitus sekoittuvat.
Piilolan työskentelyssä valokuva on tärkeä lähtökohta, mutta valmis maalaus ei ole valokuvan toisinto. Valokuvista, luonnoksista ja niiden pohjalta tehdyistä sommitelmista syntyy maalauksen edetessä jotakin uutta. Piilolaa kiinnostaa erityisesti se, mitä tapahtuu, kun tuttu näkymä irtoaa alkuperäisestä paikastaan ja alkaa elää kuvassa omana maailmanaan. Siksi hänen maisemansa voivat tuntua samanaikaisesti tunnistettavilta ja vaikeasti paikannettavilta.
Vuosina 2015–2026 syntyneistä teoksista rakentuva näyttely avaa näkymän Piilolan taiteelliseen työskentelyyn yli vuosikymmenen ajalta. Maisema ja kasvillisuus säilyvät tuotannon kantavina aiheina, mutta niiden kautta avautuu monenlaisia tunnelmia ja maailmoja: vehreitä puutarhoja, tiheitä kasvustoja ja mielikuvituksellisia maisemia, joissa luonnon kauneuteen sekoittuu myös häivähdys katoavaisuutta ja ajan kulumista. Kokonaisuutena näyttely kuljettaa katsojan paikkoihin, jotka ovat yhtä aikaa lähellä ja kaukana – maisemiin, joissa havainto muuttuu muistoksi, maisema mielikuvaksi ja kasvien runsaus lähes omaksi maailmakseen.
—
Tamara Piilola (b. 1977) is a painter whose large-scale works depict nature as lush, luminous and slightly enigmatic. Her landscapes and vegetation draw on photographic observation, yet in the process of painting they are transformed into new visions through memory, imagination and free composition. The lushness and vivid colours of her works draw the viewer in, yet nature never appears quite as one might expect.
In Piilola’s carefully constructed visual world, representation and painterliness are in constant dialogue. Light and shadow, pure colours and visible brushwork shape the image, while an abundance of detail can at times approach abstraction. Rooted in the long tradition of landscape painting, Piilola creates works in which nature becomes both recognisable and imagined—a world where observation and imagination meet.
Photography is an important starting point in Piilola’s work, but the finished painting is never simply a reproduction of a photograph. Photographs, sketches and compositions developed from them provide the initial material, which is gradually transformed through the process of painting. Piilola is particularly interested in what happens when a familiar view is taken out of its original setting and begins to exist within the painting as a world of its own. Her landscapes can therefore feel both recognisable and difficult to place.
Bringing together works made between 2015 and 2026, the exhibition gives an overview of Piilola’s artistic practice over more than a decade. Landscape and vegetation remain central themes, yet through them a wide range of moods and worlds emerge: lush gardens, dense thickets and imaginative landscapes in which the beauty of nature is touched by a sense of transience and the passage of time. Taken as a whole, the exhibition leads the viewer to places that seem both near and far—landscapes in which observation becomes memory, landscape becomes imagination, and the abundance of vegetation becomes almost a world of its own.
Bannerin ja artikkelin kuvissa on Tamara Piilolan teos Muiston pysyvyys (2020, 150 x 360 cm, öljy ja tempera kankaalle). Kuva: Tamara Piilola. / The image in the article and the banner: Tamara Piilola’s ’Persistence of Memory’ (2020, 150 x 360 cm, oil and tempera on canvas). Photo: Tamara Piilola
Hevosella pää-see 19.5.–17.10.2027
Hevosella pää-see -näyttelyssä kerrotaan taiteen voimin sekä kulttuurihistoriallisin esinein ja kuvin hevosen ja ihmisen välisestä suhteesta ja hevoseen liitetyistä ominaisuuksista. Suomenhevosen vaiheita ja käyttöä eri tarkoituksissa historiassa ja nykyaikana havainnollistetaan myös kuvaesityksinä. Hevosta käsitellään taiteen eri muodoissa kuten veistoksissa, maalauksissa ja grafiikassa. Näyttelyn päätaiteilijaksi on kutsuttu kuvanveistäjä Kirsi Tapper. Mukaan tulee myös esimerkiksi Hannes Autereen, Yrjö Hakalan, Anneli Klemolan, Riitta Uusitalon ja Kain Tapperin teoksia.
Saarijärven museon näyttely liittyy suomenhevosen juhlavuoteen. Vuonna 2027 tulee kuluneeksi 120 vuotta rodun valtiollisen kantakirjan perustamisesta. Keski-Suomen museo juhlistaa merkkivuotta Aalto2-museokeskuksessa avautuvalla näyttelyllä Suomenhevonen – Kansallisaarteemme, joka kertoo suomenhevosen tarinan sen alkuvaiheista nykypäivään. Mukana juhlavuodessa ovat hevosteemaisilla näyttelyillään myös Jyväskylän taidemuseo, Suomen käsityön museo ja Keuruun museo.
Artikkelin valokuvassa on kuvattuna Lanneveden kyläläisiä hevosten kyydissä n. vuonna 1920. Kuvaajaa lähimmän suomenhevosen ohjaksissa Aatto Keskustalo. 1900-luvun alussa joustamattomat ”linjaalirattaat” vaihtuivat vähitellen jousitetuiksi ”resoorikärryiksi”. Kuva: Tatu Hänninen, Saarijärven museon kuva-arkisto.