Saarijärven ryijy
Peitosta juhla- ja koristetekstiiliksi
Ryijy on nukallinen tekstiili, jota alun perin käytettiin peittona. Ensimmäiset maininnat ryijyistä ovat 1400-luvulta luostareista, joiden lisäksi ryijyjä käytettiin kodeissa, veneissä ja reissä sekä sotilaiden varusteena. Ryijyjä käytettiin peitteinä nukkapuoli alaspäin, jolloin se lämmitti paremmin. Kun ryijyjä alettiin koristella, se tehtiin ensiksi sileälle päällyspuolelle, joka kudottiin kuviolliseksi. Nukkapuoli puolestaan oli yksivärinen, usein valkoinen.
Ryijyn käytössä ja ulkonäössä tapahtui 1600-luvun lopulla suuria muutoksia, kun se muuttui käyttötavarasta myös juhla- ja koristetekstiiliksi. 1600-luvun jälkipuoliskolta lähtien asiakirjoista on löytynyt tietoja myös molemmin puolin nukitetuista ryijyistä, mutta kaksipuolisen ryijyn syntyaika lienee kuitenkin 1600-luvun alkupuolella. Myös ryijyn muoto muuttui vähitellen sänkyjen käytön yleistyessä. Neliömäisestä usean henkilön peitteenä toimineesta ryijystä siirryttiin suorakaiteen muotoiseen, yhden hengen ryijyyn. Käyttöryijyt käytettiin usein loppuun ja ne päättivät elämänsä hevosloimina.
Ryijy numero 1
Yläkuvassa vasemmalla oleva Saarijärven ryijy eli Elämänpuuryijy on toisinto kansanomaisesta, Galerie Hörhammerin ainakin aiemmin omistamasta Saarijärven ryijystä vuodelta 1787. Ryijyn on valmistanut Irja Kinnunen vuonna 1986. Sen omistaa Popintupa Oy ja se sijaitsee Popintuvalla Kannonkoskella. Ryijyssä keskuskuvion ylä- ja alapuolella on hyvän- ja pahantiedon puu, jonka kukin polvellinen oksa kannattaa hedelmää. Kummallakin puolella seisoo Aatami ja Eeva käsi kädessä. Reunuksessa on aihe, jota tunnetaan vain keskisuomalaisista ryijyistä: kulmissa sakarasyrjäiset neliöt, päissä keskellä ristisuksiset vinoneliöt, jotka jalkamaisine lisäkkeineen muistuttavat hyönteisiä, ja sivuilla kulmakuvioiden vieressä kaksipuolista T-kirjainta muistuttava koriste. Kulmakuvio toistuu erivärisenä vinoneliön kummallakin puolella. Hyvin samanlaisia ryijyjä on löydetty mm. Äänekoskelta ja Laukaasta. Keskisuomalaisten ryijyjen puutyyppi muistuttaa vanhoissa merkkausliinoissa esitettyä mallia.
Ryijy numero 2
Oikeanpuoleinen Saarijärven ryijy on toisinto Kansallismuseossa sijaitsevasta vuonna 1791 valmistetusta ryijystä. Sen on valmistanut Sirkka Laitila vuonna 2005. Ryijyssä on käytetty pystyoksaista puumallia. Sirelius ja Toikka-Karvonen arvelevat mallin esikuvan olevan Norjasta, kuvapeitteestä tai täkänästä. Ryijy kuvaakin hääseuruetta, eikä pelkästään hääparia, niin kuin suomalaiset ryijyt yleensä.
Kuvat: Saarijärven museo, Janne Timperi.
Ryijyn valmistus leviää Saarijärvelle
1700-luvulla ryijy levisi vaurastuviin sisämaan suomalaispitäjiin, joissa ryijynkudonnalla ei ollut vanhoja perinteitä. Suomen ryijyalueeksi luetaan läntinen Suomi, idässä rajana Päijänne ja pohjoisessa Viitasaari. Tällöin ryijy levisi myös Saarijärvelle. Ryijyjen kudonnan yleistymiseen talonpoikaisväestön keskuudessa vaikutti elintason kohoaminen, kuten savujohdolliset uunit ja ikkunoiden käyttö sekä asuintupien suurentuminen, jolloin niihin mahtuivat leveät kangaspuut.
Saarijärveltä on peräisin hyvin monenlaisia ryijyjä, mutta perinteisesti Saarijärven ryijyinä pidetään sävyiltään kelta- sini-ruskeita ryijyjä, joissa usein on yhtenä koristeaiheena elämänpuu. Myös käytetyn villan korkea laatu on ollut ominaista 1700-luvun keskisuomalaisille ryijyille: niiden villa on silkkimäisen kiiltävää ja kauniisti, tasaisesti värjäytyvää, luonnonoloissa kasvaneen maatiaislammasrodun villaa. Juhla- ja koristetekstiilinä ryijyä käytettiin erityisesti morsiusryijynä, joita ovat ryijyt numero 1 ja 2 (värikuva yläpuolella). Ryijyn valmisti morsian tai sukulainen, vihkipari vihittiin ryijyn päällä ja sen jälkeen ryijyä käytettiin peittona tai sängynpeittona, myöhemmin myös seinällä. Morsiusryijyjen kuva-aiheina käytettiin avioliitolle onnea tuovia symboleja, kuten elämänpuita, morsiuspareja ja sydämiä. 1800-luvun loppupuolelta alkaen ja viimeistään 1900-luvun alussa ryijystä tuli puhtaasti koristetekstiili teollisten täkkien tullessa markkinoille.
Keskisuomalaisia elämänpuuryijyjä on kudottu paitsi Saarijärvellä myös Karstulassa, Laukaassa, Äänekoskella, Uuraisilla, Hankasalmella ja Rautalammilla. Keskisuomalaisten puuryijyjen esikuvana pidetään saarijärveläistä, norjalaisvaikutteista ryijyä vuodelta 1791. Ryijyä on sen löydyttyä pidetty Suomen vanhimpana ryijynä, koska sen vuosiluvuksi on virheellisesti tulkittu 1721, joten esikuvallisuus liittynee tähän väärintulkintaan. Ryijyllä ei kuitenkaan ole suoranaisia seuraajia. Tämän ryijyn toisinto on ryijy numero 2 (värikuva yläpuolella).
Elämänpuuryijyjen muoto on neliömäinen ja koristelun pohjana on paikallinen vinoruudullinen verkonpohjakuosi, johon on ryhdytty lisäämään muita kuvioita. Keskialan ja reunuksen ruuduista kehittyy ajan myötä omalaatuisia kuusikulmioita ja tornimaisia, edelleen tunnistamattomia kuvioita. Pääaiheet, elämänpuut ja morsiusparit sijoittuvat keskialaan vastakkaisiksi ryhmiksi, puut latvat vastakkain. Tällaisen ryijyn toisinto on ryijy numero 1 (värikuva yläpuolella).
Ryijyjen kuvioaiheet ovat ulkomaisten vaikutteiden tulosta. Saarijärven ryijy on ehkäpä saanut elämänpuuaiheensa norjalaisista 1600-luvun täkänöistä (ryijy numero 2, värikuva yläpuolella). On myös arveltu, että 1800-luvun alun pukukankaiden ja huonekalupäällisten myötä suomalaisiin ryijyihin ilmestyi elämänpuuaihe: pukukankaiden sivulle taipuva kukkaoksa oli vaikea toistettava ryijyyn, joten yksityiskohtien karsiuduttua se sai elämänpuun muodon. 1700-luvun lopun rokokoo ja kustavilaisuus toivat ryijyihin mukaan vaaleamman, usein puna-vihreän tai kellertävän värityksen. Merkkausliinoista lainattiin mm. siroja seppeleitä, köynnöksiä ja henkilöhahmoja.
Mustavalkokuvassa yläpuolella Helga Paananen kutoo kangaspuilla Kangasjärven talossa, Pylkönmäen Paajalan kylässä. Kuva: Pylkönmäen kunnan valokuvakokoelma, Saarijärven museon kuva-arkisto.
Ryijy numero 3
Yläkuvassa vasemmalla oleva Saarijärven tienoot -ryijy on toisinto alkuperäisestä vuonna 1790 valmistetusta kansanomaisesta ryijystä, joka sijaitsee Kansallismuseossa. Sen on valmistanut Reino Mattila 1980-luvun alussa. Alkuperäinen ryijy on kustavilaishenkinen ja se on kudottu vuonna 1790 Saarijärven Lanneveden kylällä, Aution Töyttilän talossa. Ryijyn alkuperäinen omistaja on ollut Tiina Töyttilä sekä muut omistajat Juho Iisakinpoika Hyytiäinen ja Matti Hyytiälä Hyytiälästä ja Iisakkilasta. Ryijy on ostettu museon kokoelmiin vuonna 1913 Iisakkilasta. Välittäjänä on toiminut U.T. Sirelius. Ryijy on osallistunut Taideteollisuusyhdistyksen näyttelyyn Pariisissa vuonna 1972. Pysty- ja poikkiraidat muodostavat ryijyyn ikkunamaisen keskuskuvion, jonka ruuduissa kasvaa rehevästi tyyliteltyjä kasveja kukkineen. Ryijyssä on Keski-Suomen tyypilliset värit, vihreä, sininen, keltainen ja ruskea. Nukka-aines on kiiltovillaa.
Ryijy numero 4
Yläkuvassa oikealla oleva Mun isäin oli sotamies -ryijy on toisinto Porin Satakunnan museossa sijaitsevasta ryijystä. Nimi ”Mun isäin oli sotamies”, annettiin tälle ryijytoisinnolle, se ei ole ryijyn alkuperäinen nimi. Sen on kutonut Siiri Karhu ja ryijyohjaajakurssilaiset vuonna 1977. Alkuperäinen ryijy on 1700-luvun loppupuolelta ja se on luultavasti Tukholmassa opin käyneen, Saarijärvellä 1700-luvun lopulla eläneen pappilan mamsellin kutoma. Ryijy on ostettu Saarijärveltä Pyhäjärven kylässä olevasta Purolan torpasta Satakunnan museon kokoelmiin.
Kuvat: Saarijärven museo, Janne Timperi.
Teksti: Saarijärven museo, museoamanuenssi Merja Kähkönen.
Lähteitä:
- Toikka-Karvonen, Annikki: Ryijy. 1971. Helsinki: Otava.
- Kolu, Marjo 2007: Ryijy esillä: ryijyt Suomen käsityön museon kokoelmissa. Jyväskylä : Suomen käsityön museo, 2007
- Korpola, Leena 1982: Keski-Suomen ryijyt. Jyväskylä: Jyväskylän kaupunki: Keski-Suomen museo.
- Sirelius, U. T.: Suomen ryijyt: Tekstiilihistoriallinen tutkimus. Näköispainos. Alkuteos julkaistu: Helsinki: Otava, 1924. Helsinki: Erika-kirjat, 1988.
- Sopanen, Tuomas ja Willberg, Leena: Ryijy elää: Suomalaisia ryijyjä 1778–2008. Tekstit: Leena Willberg. Ryijyt Tuomas Sopasen kokoelmasta. Varkaus: Varkauden taidemuseo.
Bannerin valokuvassa on yksityiskohta toisinto kansanomaisesta Saarijärven ryijystä / Elämänpuuryijystä. Ryijyn on valmistanut Irja Kinnunen vuonna 1986 ja ryijyn omistaa Popintupa Oy Kannonkoskelta.